sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Saa kurkata luukusta.


Lapsena joulukuun ensimmäisenä herääminen ei koskaan ollut vaikeaa. Joulukalenterin ensimmäinen luukku! Ja innostus luukkujen avaamisesta kantoi koko joulukuun läpi. Valitettavasti joulukalenterin heräämistä helpottava vaikutus tuntuu karisseen vuosien myötä, mutta onneksi ilahduttava ei.

Valitsin itselleni Lindtin suklaakalenterin ja huomenna aukeaa ensimmäinen luukku. Olen kieltänyt itseäni katsomasta kalenterin takaa, mitä sisältä paljastuukaan, mutta veljentyttöni mukaan vaikuttaa todella herkulliselta.

Kotona olevien kalenterien lisäksi ilahdun myös blogi-kalentereista, jotka usein ovat täynnä toinen toistaan maistuvampia ideoita jouluun. Odotan erityisesti Truly Kiran joulukalenteria. Kiran reseptit eivät ole tuottaneet ikinä pettymystä. Työkaverini Kaisa ja Mikko taas ovat jo lokakuussa ottaneet 24 askelta jouluun, mutta joulukalenteri sielläkin aukeaa perinteisesti joulukuun alettua.

Vinkkaathan myös omat kalenterisuosikkisi!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kolm Sibulat ja keitto Tallinnassa.


Jos marraskuuta ei olisi keksitty, niin tällaisen päivän jälkeen se olisi ollut pakko keksiä. Pimeää, märkää, kylmän kosteaa ja koleaa. Kotiin saapuessa haaveissa kajastelee mausteinen, kuuma keitto ja villasukat.

Keitto voisi olla jotain tällaista kuin Tallinnassa Kolm Sibulatissa syömäni annos. Mausteista lientä, ylikypsää ankkaa, sieniä, ravintolan itse valmistamia paksuja nuudeleita, korianteria, kananmuna ja makua roppa kaupalla. Tällaista keittoa ei voi syödä kuin ryystämällä. Tämä Hesarin ohje saattaa mennä näissä haaveissa kokeiluun.

Muutenkin pidin ravintolasta kovasti. Lämmin suositus, vaikka ravintolaan joutuukin hieman kävellä.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Gaea oliiveja ja äänestys.

Yhteistyössä Gaean ja ruoka.fin kanssa.
 
 Sain Gaealta testiin heidän uusia oliivejaan. Vaihtoehtoina on mustat kalamata-oliivit ja sitruunalla & basilikalla maustettu oliivisekoitus. Gaea haastoi bloggaajat kehittelemään uusia makuvaihtoehtoja, joista joku saattaa päätyä kauppojen hyllyillekin asti. Omaa suosikkiasi voit käydä äänestämässä ruoka.fin sivulla.
 
Erikoista oliiveissa on pakkausmuoto. Perinteisen purkin sijasta ne on pakattu pusseihin. Gaelta kerrotaan pussien olevan purkkeja ympäristöystävällisempiä, mikä varmaankin pitää paikkansa ainakin kuljetusten keventymisenä. Lisäksi oliivit pakataan pusseihin sellaisenaan, ilman nestettä, mikä myös vaikuttaa oliivien säilymiseen ja pakkauksen keveyteen. Täytyy kyllä myöntää, että minulla ensimmäinen ostokynnys umpinaiseen pussiin on suurempi, kuin lasipurkkiin, josta näen oliivit.
 
Meillä oliivit syötiin osana juustotarjotinta, manchegokuutioihin ja yrtteihin sekoitettuna.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Tico tico - syödäänkö tropiikissa puuroa?


Tropiikin marraskuussa puuro ei välttämättä ole olennaista, mutta jos siellä syödään puuroa, niin uskon sen olevan juuri tällaista. Pehmeän kookoksista, raikkaan hedelmäistä ja kanelisen mausteista.

Mittasin kattilaan 0,75 dl kaurasuurimoita ja desin verran vettä. Kiehautus ja joukkoon noin 1,5 dl kookosmaitoa. Sitten annoin puuron hautua miedolla lämmöllä kannen alla noin 30 minuuttia. Lopussa joukkoon ripaus suolaa.

Sitten seuraa värikäs vaihe. Pilko lempparihedelmiäsi puuron päälle ja ripsauta päälle kanelia. Kuvan puuron kaunistin appelsiinilla ja granaattiomenalla.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Punajuuri-fetahummus.



Onko hummuksen syvin olemus kikherneissä vai sosemuodossa vai tahinissa? Saako tätä punajuuresta tehtyä sosetta edes kutsua hummukseksi? Minä ajattelin joka tapauksessa kutsua, koska mausteet ja käyttötarkoitukset ovat hummukselta lainattuja.

Korvasin kikherneet uunissa kokonaisina kypsentämilläni punajuurilla. Ennakoiva tyyppi kypsentää punajuuret vaikka paria päivää aiemmin, jos uuni muutenkin on käytössä. Vähemmän ennakoiva kypsentää uunissa vain neljä punajuurta.

Kypsät punajuuret kuoritaan, pilkotaan ja heitetään yleiskoneen kulhoon. Perään ruokalusikallisen tahinia, muutaman sitruunamehua, mustapippuria ja oliiviöljyä. Valkosipulikaan ei ole pahitteeksi. Ja sitten vain kaikki sekaisin.

Lopuksi murskasin sormin joukkoon reilun palan fetaa. Jos seoksesta haluaa sileämmän, voi fetankin laittaa tehosekoittimeen. Punajuuri-fetahummus toimii hyvin leivän päällä tai salaatin lisukkeena. Ja huomenna ajattelin sijoittaa loput wrappeihin savulohen kanssa.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Kauniin naisen punakaalisalaatti.

Yhteistyö Blogatin ja WSOY:n kanssa

R a k a s t a n keittokirjoja. Yksi rentouttavimmista asioista on lukea illalla sängyssä keittokirjaa, maailma tuntuu turvalliselta paikalta ja uniin jää pyörimään herkulliset maut. Tunnustan, että erityisen inspiroivan kirjan kanssa aivot saattavat kyllä käydä ylikierroksilla ja uni karttaa silmää.

Keittokirjarakkauteni vuoksi ilahduinkin, kun Blogat otti yhteyttä ja kysyi, josko haluaisin WSOY:n lähettävän minulle Vera Jordanovan uuden ja ensimmäisen keittokirjan Don't miss a bite. Kiitos kyllä. Teininä ollessani Vera oli mielestäni yksi maailman kauneimmista naisista, joten kirja kiinnosti ja kaunis Vera on toki edelleenkin.

Kirja vie lukijan Veran mukana pitkin maailmaa ja pienet tarinat avaavat kirjaan valikoituja reseptejä. Kirja on kuin ruoka-aiheinen päiväkirja, johon on päätynyt kirjoittajalle tärkeät paikat ja reseptit.

Itse innostuin ehkä eniten kirjan aamiaisresepteistä, mutta sen lisäksi kokeilulistalleni päätyi ainakin kanapata kuivattujen viikunoiden ja pancetan kera. Kirjasta huomasi, että Vera on asunut ison osan elämästään muualla kuin Suomessa, tarinoissa se viehätti, resepteissä saattaa aiheuttaa hankaluuksia joidenkin raaka-aineiden suhteen. Esimerkiksi valkoista paprikaa löytää Suomesta melko harvoin.

Punakaalisalaattia Vera suosittelee juhlapöydän lisäksi virkistäväksi kesäateriaksi. Minun mielestäni salaatin makumaailma suorastaan huutaa talven juhlakautta, ankankoipia ja pimeitä iltoja. Alla resepti pienen pienin muunnoksin.

Punakaalisalaatti

400 g punakaalia
2 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
pieni kourallinen pekanpähkinöitä
2 rkl kuivattuja karpaloita
2 rkl lehtipersiljaa silputtuna
1 rkl oliiviöljyä
2 pientä omenaa

Suikaloin punakaali ohuelti. Sekoita kulhossa ripaus suolaa ja 1 ruokalusikallinen sitruunamehua. Lisää kaali joukkoon ja puristele, kunnes kaali on pehmennyt hieman. Sekoita joukkoon karpalot, lehtipersilja, oliiviöljy ja loput sitruunamehusta. Viipaloi omenat ja sekoita ne salaatin joukkoon.

Paahda pekanpähkinät kuivalla pannulla kevyesti. Viimeistele kaalisalaatti pähkinöillä.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Puuroa, kananmunaa ja raitajuurta.


Ei ole puuro enää entisensä. Minun maailmassani puuro ei ole ollut entisensä sen jälkeen kun alkuvuodesta söin New Yorkissa puuroa savukinkulla, omenalla ja cheddarilla. Ymmärsin, että puuro on mainio pohja mitä mielenkiintoisemmille päällysyhdistelmille.

Ajatus jäi hautumaan ja hautuisi varmaan vieläkin, ellen olisi törmännyt netin kuvamaailmassa Martha Stewartin puuroon, jonka päällä on kananmuna.

Seuraavan päivän lounas oli sillä selvä.  Keitin kaurapuuron kokonaisista suurimoista vesi-maitoseokseen. Suurimot kannattaa liottaa etukäteen, kypsennysaika lyhenee ja puuro valmistuu noin puolessa tunnissa. Ja tarvitseeko edes sanoa, että mitä rasvaisempi maito sitä parempi puuro.

Puuron kypsyessä leikkasin ohuiksi viipaleiksi kaksi kaunista raitajuurta ja pyöräytin ne hetkeksi etikka-öljyseokseen ja maustoin suolalla. Ihan loppuvaiheessa paistoin pannulla kananmunan toiselta puolelta ja pilkoin vähän lehtikaalia. Sitten puuro lautaselle ja tilpehöörit päälle. Vielä rouhaisu mustapippuria ja mahan nauramaan saava lounas oli valmis.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Let them eat the cake.


Kuulutteko kaltaisiini reseptitestaajiin, jotka yleensä kokeilevat uutta reseptiä ensimmäistä kertaa vieraita odotellessa? Välillä se menee nappiin, toisinaan ei, mutta melkein aina se aiheuttaa pientä ylimääräistä sydämentykytystä kokkaajalle.

Viime viikonlopun synttäri-illalliselle visioin jos jonkinlaista kakkua, mutta intuitio käski tällä kertaa luottamaan vanhaan luottoreseptiin ja jättämään uudet kokeilut toiseen kertaan. Intuitiotaanhan on kuunneltava, mutta jotain uutta oli silti kehiteltävä.

Päädyin yhdistämään muutaman hyväksi todetun klassikon: suosikkikakkuni ja porkkanakakun kuorrutuksen. Kakun kruunuksi karamellisoin kourallisen saksanpähkinöitä. Ja kas, tutuista aineksista syntyi uusi kakku. Keittiössä koettiin vähän vähemmän sydämentykytyksiä, vaikka kakun halkaiseminen ja kuorrutuksen levittäminen aina aiheuttavatkin pientä extra jännittymistä.

Synttärikakku

3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
2 tl kardemummaa
200 g voita sulatettuna
2 kananmunaa
1 1/2 dl kermaviiliä
1 dl rusinoita
1/2 dl mantelirouhetta

Sekoita kaikki taikinan ainekset keskenään. Maista taikinaa. Nam! Paista kakku voidellussa irtopohjavuoassa 175-asteisessa uunissa noin tunti. Kakun kypsyyttä kannattaa kokeilla tikulla.

Kuorrutus
200 g tuorejuustoa
1,5 dl ranskankermaa
2 rkl juoksevaa hunajaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Karamellisoidut pähkinät
kourallinen saksanpähkinöitä
2 rkl (ruskeaa) sokeria

Paahda pähkinöitä kuivalla pannulla kunnes ne saavat hieman väriä. Ripottele sokeri pähkinöiden päälle ja anna sokerin sulaa. Sekoittele pähkinöitä, jotta ne ja sokeri eivät pala. Nosta sokeroidut pähkinät lautaselle jäähtymään. Voit murskata pähkinöitä sormin vähän pienemmiksi.

Halkaise jäähtynyt kakku ja leikkaa kannen päältä ruskistunut osa pois, jotta saat kannesta tasaisen. Rippeet kannattaa tietysti nautiskella kahvin kera leivontaurakan jälkeen. Levitä noin 1/3 kuorrutuksesta kakun väliin. Nosta kansi päälle ja levitä loput kuorrutuksesta päälle. Itse pidän melko ronskista tyylistä. Viimeistele kakku pähkinöillä.

Kakku nauttii, jos se saa tekeytyä seuraavaan päivään ennen tarjoilua.