maanantai 30. joulukuuta 2013

Makeaa pähkinää ja suklaata.


Välipäivät ovat menneet erittäin rennoissa tunnelmissa. Kaapit ovat olleet täynnä herkkuja, joita on lastattu lautaselle mitä eriskummallisempiin aikoihin. Arkirytmi on täysin kadonnut ja elokuvaa voi katsoa ihan mihin aikaan tahansa. Ruoan ja juoman takia ei ole tarvinnut laittaa kenkiä jalkaan, joten olen suosiolla nauttinut näistä löysistä päivistä.

Pähkinä-suklaapaloja olen käynyt napsimassa purkista vähän väliä. Nyt purkin pohja onneksi jo häämöttää, sen verran makeita ja koukuttavia nämä palaset ovat. Ensin sitä ajattelee ottavansa vain yhden, tai ehkä kaksi, mutta ikinä se ei jää siihen vaan sohvalta on noustava useammankin kerran.

Pähkinä-suklaapalat

100 g voita
2 1/2 dl ruokosokeria
1/2 dl hunajaa
7 dl erilaisia pähkinöitä
150 g tummaa suklaata

Kuumenna voi, sokeri ja hunaja kattilassa, kunnes sokeri ja voi ovat sulaneet ja sekoittuneet toisiinsa. Sekoita pähkinät joukkoon. Levitä seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Sopiva koko on noin 20 x 30 cm. Paahda levyä 200-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes pähkinät ovat ruskistuneet.

Anna levyn jäähtyä ja käännä se sitten ympäri.

Sulata suklaa ja levitä levyn tasaisen puolen päälle. Anna suklaan jähmettyä ja leikkaa levy suupalan kokoisiksi paloiksi.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulu ikkunan takana.





Harmaassa Helsingissä kynttilät ovat tuoneet joulun valon kotiin. Päivistä on nautittu lähinnä ikkunoiden sisäpuolella ja ulos on pistäydytty vasta hämärän laskeuduttua.

On ihana kävellä märillä kaduilla ja kurkistella ikkunoita. Jouluvalot ikkunoissa ja parvekkeilla sekä siellä täällä pilkahtavat joulukuuset saavat mielikuvituksen lentoon. Millaista joulua tuonkin ikkunan takana mahdetaan viettää?

maanantai 23. joulukuuta 2013

Kuusen ja kinkun tuoksua.



Ensimmäinen joulu tässä kodissa. On ollut hauskaa katsoa, miten joulu löytää paikkansa. Kukat saattavat vaihtaa paikkaa ohikulkijan fiiliksen mukaan. Kynttilät, koristeet ja kuusi ovat jo asettuneet omille paikoilleen, ainakin täksi jouluksi.

Kuusi löysi oman kulmansa keittiöstä olohuoneen sijaan. Nyt kuusta voi ihailla ruokapöydästä ja kuusen valossa syöty aamupala tuntuu aivan erityiseltä. Ja nyt kun kuusen tuoksu sekoittuu vähitellen uunissa muhivan kinkun tuoksuun, joulu valtaa kodin lisäksi myös asukkaat.

Jos jouluaamun puuroon kaipaa vielä jotain erityistä, niin muistutan mahtavasta kaneli-sokerimaustevoista. Ajattelin rullata omani pakastimeen jo tänään.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Mies, joka rakasti järjestystä - joulukirja.


Minulle joulu ja kirjat liittyvät saumattomasti yhteen. Jouluna uppoudun tarinoiden maailmaan ja välillä käyn jääkaapilla kasaamassa herkkulautasen seuraksi.

Jos joulun lukulistalla on vielä tilaa, suosittelen etsimään ruotsalaisen Fredrik Backmanin kirjan Mies, joka rakasti järjestystä.

Tämä on täydellinen joulukirja. Se on lempeä, lämmin, yllättävä, se saa nauramaan ja kyyneleet valumaan silmistä. Se saa uskomaan tähän maailmaan. Juuri niin kuin joulukirjan kuuluukin.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Lauri Torttulan luumuhillo.

 
Piparinimigeneraattori antoi minulle nimeksi Lauri Torttula. Lauri Torttula! Kapinoin sitä vastaan, mutta täytyy myöntää, että jos juustot eivät ole kuvioissa mukana, niin pidän joulutortuista paljon enemmän kuin joulupipareista.
 
Luumumarmeladin kanssa minulla on kuitenkin aina sama ongelma. Sitä jää yli puoli purkkia jääkaappiin pyörimään ja joskus juhannuksen tienoilla heitän sen Bioskaan.
 
Tänä vuonna kokeilin tehdä luumuhilloa itse. Ja se toimii, eikä levähtänyt uunissa. Laitoin kattilaan pari senttiä omenamehua, mutta varmasti lähes mikä tahansa neste käy. Lisäsin kourallisen kuivattuja luumuja ja pätkän vaniljatankoa ja annoin porista hetken, jotta luumut pehmenivät. Sen jälkeen sauvasekoitin käteen, vaniljatanko pois ja soseutus. Helppoa kuin luumuhillon teko! 


torstai 19. joulukuuta 2013

Tonttuilua keittiössä eli joululahjontaa.


Viime päivinä keittiössä on lähinnä tonttuiltu joululahjojen merkeissä. Tämän vuoden lahjakassit tulevat sisältämään jotakin tuttua viime vuodelta, mutta myös jotakin uutta.

Vielä en uskalla paljastaa enempää, koska lukijoiden joukossa saattaa olla myös muutamia kilttejä lapsia...

tiistai 17. joulukuuta 2013

Soppakerho kokoontuu perjantaina.


Perjantaina pakkasin kattilallisen keittoa kassiin ja Seijan puhuessa ja puhaltaessa kuljin sen kanssa töihin. Vähän ennen kahtatoista nostin keiton levylle lämpiämään, katoin pöydän, leikkasin ruisleivän ja sytytin kynttilät.

Sitten odotin ruokaseuraa ja vähitellen ne sieltä ilmestyivät: soppakerhon jäsenet ja muutama muu.

Tänä syksynä työpaikalla aloitettu soppakerho on kyllä ollut yksi vuoden parhaista keksinnöistä. Kerran kuukaudessa yksi kerholaisista tekee lounaaksi soppaa kaikille. Saa maistella mitä parempia keittoja ja jutella työkavereiden kanssa. Minun soppavuorollani pöydässä oli linssikeitto.


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Lumikuningattaret leivoksilla.


Balettia ja leivoksia kolmen sukupolven voimin. Lumikuningatar-baletin lavasteet tekivät minuun erityisen suuren vaikutuksen. Kuinka upeasti lavalle voidaankaan luoda Helsingin Kauppatori 1900-luvun alussa.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kanniston leipomon ikkunan takana.


Kävin tänään hammaslääkärissä. Olin lähettyvillä hieman liian aikaisin ja jäin katselemaan Kanniston leipomon ikkunaa.

Ja niinhän siinä sitten kävi. En voinut vastustaa luumuherkkuwienerin kutsua. Ja onneksi en vastustanut. Tämä oli aivan ihana: rapea, lehtevä, mehevä, makea ja luumuinen. Tällaisen jälkeen olen ihan valmis menemään hammaslääkäriin uudestaankin.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kuin peura kauniissa pöydässä.


 
Olimme Itsenäisyyspäivänä syömässä ystäviemme luona. Ja voi miten kauniiseen pöytään saimmekaan istua. Erityisesti ilahduin aterimien päälle asetetuista tuoksuvista timjamin oksista, jonka pystyi myöhemmin sujauttamaan korvan taakse.
 
Ei kyllä kalvennut ruokakaan tälle kattaukselle. Vai mitä sanotte maa-artisokkakeitosta, peuran jalasta ja kaalikääryleistä? Mielestäni kaalikääryleiden tarjoaminen lisukkeena oli aivan fantastista ja toivon, että olisin itse ajatellut sitä.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Juhlakauden pöytään.


Talvisen juhlakauden yksi parhaista, ja ehkä myös helpoimmista, alkuruoista on klassinen mätileipä.

Viipale hyvää vaaleaa leipää paistetaan voissa kullanruskeaksi ja rapeaksi. Päälle smetanaa, siianmätiä, pieneksi pilkottua sipulia ja mustapippuria. Ja lasiin ehkä kuohuvaa. Vie vain muutaman minuutin, mutta antaa suuren nautinnon.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Pekoni-ruusukaalipasta.


Ensin sitä odottaa joulukuuta malttamattomana ja sitten huomaa päivien kuluvan niin vauhdilla, että tuskin ehtii tonttua sanoa.

Pikaisille arkiruoille, kuten tälle muutaman vuoden takaisesta Glorian ruoasta & viinistä olevalle pastalle, on siis joulukuussakin tarvetta. Pitäähän sitä ihmisen ehtiä myös syödä kaiken glögin keiton ja pikkujouluihin valmistautumisen keskellä.

Pekoni-ruusukaalipasta

400 g ruusukaaleja
1 pkt pekonia
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1/2 sitruuna
oliiviöljyä
reilu kourallinen raastettua parmesaania
mustapippuria
chilijauhetta
spagettia

Pilko sipulit. Poista ruusukaaleista kannat ja tarvittaessa uloimmat lehdet. Halkaise ne ja viipaloi ohuiksi. Pilko myös pekonit. Ota iso pannu ja kuullota sipuleita ja pekonia muutama minuutti. Lisää ruusukaalit ja jatka paistamista noin 5 minuuttia käännellen.

Keitä spagetti samaan aikaan. Mausta ruusukaali sitruunamehulla, chilillä ja mustapippurilla. Lisää joukkoon kypsä spagetti ja reilusti oliiviöljyä. Lisää lopuksi juustoraaste.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuun juttuja.


Joulukuu on hyvä kuu. Elämä keskittyy keittiöön, ruokapöydän ääreen, mutta välillä pistetään myös nenä ulos ja katsotaan, mitä maailmalla on tarjota.

* Ajattelin keittää glögisiirappia ainakin tällä Murun ohjeella.

* Kerkko Koskisen sovittama Hoosianna soi useammankin kerran. samoin kuin Whamin Last Christmas.

* Itsenäisyyspäivää juhlitaan ensin ruoan ääressä ja sitten hypitään Kulttuuritalolla Ismon tahdissa.

* Perinteisten joulukalenterien lisäksi joka toinen aamu saan suun makeaksi lakulla.

* Joulusuklaita käyn ostamassa Chjokosta.

* Täytän kodin joulukukilla. Tällainen Weekday Carnivalin asetelma ilahduttaisi.

* Lukupiirin pikkujoulut vietetään Tocassa.

* Keittiöön perustetaan ainakin yhdeksi päiväksi lahjapaja.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Kaunista & hyvää.



"Ajattele kuinka onnellinen olisit, jos juuri nyt menettäisit kaiken mitä sinulla on - ja sen jälkeen saisit kaiken takaisin." Frances Rodman

Tämä lainaus pysäytti tänään Facebookin uutisvirrassa ja sai ajattelemaan. Nyt on hyvä aloittaa viikonloppu iloiten siitä kaikesta mitä jo on, ilman että sitä tarvitsee ensin ottaa pois.

torstai 28. marraskuuta 2013

Rosmariini-omenaa, pekonia ja amerikkalaisia pannukakkuja.


Kiitospäivän ja lähestyvän viikonlopun kunniaksi on hyvä kääntää ajatukset sunnuntain aamiaiseen. Ja ehkä kirjoittaa siihen ostoslistaan jotain normaalista poikkeavaa. Tai ainakin siinä tapauksessa poikkeavaa, ettei aina syö amerikkalaisia pannukakkuja omenan ja pekonin kera aamiaiseksi.

Pannukakkujen reseptejä löytyy netistä vino pino. Makeutta voi säätää lisukkeisiin sopivaksi sokerin määrällä. Kahdella pienellä pannulla lettuset paistuivat yllättävän nopeasti.

Lisukkeeksi paistoin voissa pari viipaloitua omenaa. Lorautin joukkoon vaahterasiirappia ja mausteeksi riivin reilusti tuoretta rosmariinia ja ripottelin kanelia. Lopuksi murskasin joukkoon kourallisen pekanpähkinöitä. Aamupalan suolaisuudesta vastasi pekoni. Suosittelen ehdottomasti paistamaan pekonit uunissa. Viipaleet vain uunipellille leivinpaperin päälle, pelti kylmään uunin ja uuni 200-asteeseen. Reilut kymmenen minuuttia ja tasaisesti kypsyneet rapeat pekoniviipaleet ovat valmiita.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Fenkolin makua lempparisalamissa.


Minä olen nainen, jolla on lempisalami. Ostan sitä Hakaniemen hallista Roinisilta. Se on fenkolilla maustettu luomusalami. Se on aivan ihanaa sellaisenaan, mutta saatan laittaa sitä myös leivän päälle.

Näin pikkujouluaikaan se sopisi loistavasti tapaspöytään muiden herkkujen kanssa. Ja saattaisi jopa varastaa shown.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Punajuurta ja paahdettua valkosipulia keitossa.


Uunissa pehmeäksi paahtunut valkosipuli on aivan ihanaa. Sillä voi helposti maustaa keitot, salaatit, pastan ja perunamuusin. Valkosipuli muhii uunissa pehmeän, täyteläisen ja paahteisen makuiseksi. Oikeastaan sellainen kannattaisi laittaa uuniin aina, kun uunissa jotakin kypsentää.

Olivia-lehden ohjeella tehty punajuurisosekeitto saa makunsa paahdetun valkosipulin ja kasvisten lisäksi rormariinista. Silmäksi keittoon sekoitin paksusta jogrtista ja kermaviilistä, chevrestä ja ruohosipulista tahnan, jonka maustoin sitruunankuorella ja mustapippurilla.

Punajuurisosekeitto

500 g punajuuria
3 jauhoista perunaa
1 kokonainen valkosipuli
oliiviöljyä
suolaa
tuoretta rosmariinia
8 dl kasvis- tai kanalientä
mustapippuria

Kuori ja paloittele punajuuret ja perunat. Levitä uunipellille ja mausta öljyllä, suolalla ja pippurilla. Halkaise valkosipuli kuorineen, nosta puolikkaat pellille ja lorauta päälle öljyä. Paahda kasviksia 200-asteisessa uunissa noin 35 minuttia, kunnes ne ovat kypsiä. (Samalla on helppo valmistaa toinenkin valkosipuli vaikka seuraavan päivän salaattiin.)

Kaada kypsät kasvikset kattilaan. Purista joukkoon paahtuneet valkosipulinkynnet. Lisää liemi ja soseuta keitto tasaiseksi. Kuumenna keitto ja mausta mustapippurilla sekä tarvittaessa suolalla.




torstai 21. marraskuuta 2013

Talvivihannekset - endiviisalaatti ja sinihomejuustokastiketta.


Talvi tuo mukanaan aivan omat vihanneksensa. Kesän mansikat, tomaatit ja isot vihreät salaattipuskat ovat vain muisto. Nyt pyörittelen kaupassa granaattiomenoita, kasaan pöydälle ison keon satsumia ja intoilen ruusukaalista, maa-artisokasta ja muista juureksista. Iloitsen näistä vaihteluista ja vanhojen tuttujen uudelleen tapaamisesta.

Viime talvena ihastuin endiiviin, tuohon kitkerään ja kalpeaan salaattiin. Kuvaus ei välttämättä ole kaikkein herkullisimmasta päästä, mutta oikein yhdistettynä endiivi on hurmaava. Ja mitä on oikein yhdistäminen? Minun mielestäni endiivi tarvitsee rinnalleen jotakin makeaa ja täyteläistä, jotka taittavat liian katkeruuden pois. Samaa pätee kai aika moneen meistä...

Tässä salaatissa makeutta tuovat päärynä ja granaattiomenansiement ja täyteläisyyttä sinihomejuusto, jota on sekä kastikkeessa, että salaatissa. Niiden lisäksi salaatissa on tietysti ohueksi viipaloitua endiiviä ja paahdettuja pähkinöitä. Resepti on Glorian ruoasta & viinistä.

Salaatin sinihomejuustokastike syntyy soseuttamalla 3/4dl vinaigretteä ja 200 g sinihomejuustoa sauvasekoittimella. Tästä ohjeesta vinaigretteä tulee reilummin mutta ei oikeastaan ole yhtään hullumpaa, että jääkaapissa on valmiina purkillinen kastiketta vaikkapa keitettyjen porkkanoiden päälle pirskoteltavaksi.

Perusvinaigrette

1 pieni valkosipulinkynsi
1 1/4 dl oliiviöljyä
0,75 dl rypsiöljyä
1/4 sitruunan mehu
0,5 dl valkoviinietikkaa
1 tl kuivattua rakuunaa
1 rkl sinappia

Murskaa valkosipuli kulhoon. Sekoita loput ainekset joukkoon. Laita vinaigrette jääkaappiin maustumaan, mielellään seuraavaan päivään. Siivilöi valkosipuli ja rakuuna pois ennen käyttöä.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Maapähkinävoita suklaassa.


Ei voi olla totta, kirjoitan taas suklaasta. Ja en mistään hienosta, tietystä papulajikkeesta tehdystä premium suklaasta, vaan Kit Katista.

Olen nimittäin hulluna maapähkinävoihin. Erityisesti, jos se yhdistetään johonkin makeaan, kuten suklaaseen tai jäätelöön.

Näitä ihania Kit Kat Chunky Peanut Butter -suklaapatukoita kannan aina mukanani ulkomailta. Olen ostanut näitä ainakin Tallinnasta ja Berliinistä ja viimeisen syöminen on aina vaikeaa. Kerran löysin näitä myös Helsingistä amerikkalaisia elintarvikkeita myyvästä Behnfordsilta. Ilon päivä!

Maapähkinävoi tuntuu olevan vielä melko harvinainen suomalaisissa tuotteissa, mutta olen tuntevani muutoksen tuulen ilmassa. Ehkä siis jonain päivänä Kit Kateja ei tarvitse enää tuoda meren takaa.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ravintolapäivän jälkeen.

                   

Eilisessä Ravintolapäivässä oli taas aivan mielettömän hyvä tunnelma. Ihmiset olivat iloisia ja sielullinen peruna tuntui saavan hymyn monen huulille. Sää oli juuri sellainen, kun toivoin. Illalla, seistyäni seitsemän tuntia ulkona, posket heloittivat ja uni maistui.
 
Nyt ulkona paistaa aurinko ja tuulee, edessä on leppoisa päivä kirjoineen, lenkkeineen ja lasagneineen. Takana jo vahvistava aamiainen lohitahnaleipineen (Merimiehen sielu) ja vihreine selleri-omena-lehtikaali-inkiväärimehuineen. Ihanainen sunnuntai.

torstai 14. marraskuuta 2013

Ravintolapäivä ja sielukasta perunaa.

                                
                               
 
Tämä kyltti löytyy Pitkänsillan Lippakioskin seinästä. Lauantaina me Skruudiksen kanssa pystytämme siihen viereen teltan ja kauppaamme uuniperunoita, joilla on sielu, tarkemmin sanottuna Farmarin tai Merimiehen sielu. Kioski taas avaa luukkunsa Lippamyymiönä ja tarjolla on kuumia juomia ja makeita herkkuja.
 
Toivon kirpsakkaa ja kuulasta marraskuun lauantaita. Jos kiinnostuit, niin meidät löytää Kaisaniemen ja Hakaniemen välisen Pitkänsillan Kaisaniemen puoleisesta päästä.
 
Tervetuloa!
 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Granta - luettavaa iltoihin.


Tänä syksynä ilmestyi Suomen ensimmäinen Granta. Granta on aikakauskirja, johon on koottu erimaalaisten, sekä aloittelevien että konkareiden, kirjailijoiden tekstejä tiettyyn aiheeseen liittyen. Tekstit voivat olla yhtä lailla novelleja, runoja, esseitä kuin reportaasejakin.

Suomen ensimmäisen Grantan otsikkona on Ruoka. Mikäs sen mukavampaa luettavaa iltoihin. Ja kirjailijoina löytyy esimerkiksi Pirjo Hassinen, Nicole Krauss, Doris Lessing ja Anu Silfverberg.

"Runoilija pyöritteli vinho verdeä lasissaan ja ajatteli, että hänellä oli oikeastaan hauskaa. Jose ja kaksi miestä olivat kuorineet perunoita, pilkkoneet sipulia, chiliä, valkiosipulia ja paprikaa ja asettaneet oliiviöljyllä sivellyn turskan perunoiden päälle valtavaan pataan avotulen päälle."
Leena Parkkinen: Turska

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Viiden tunnin hanhi.



Siinä se nyt on koko komeudessaan. Yrteillä ja omenoilla täytetty, viisi tuntia uunissa muhinut hanhi.

Onnellinen Martinpäivä.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Emon herkullisessa huomassa.

                                    

                                    
   
Minulle on ehdottomasti luksusta mennä arkena lounaalle ihastuttavaan ravintolaan. Siispä lounas Emossa olikin yksi syysloman kohokohdista. Kolmen ruokalajin lounas + muutama lasi viiniä ja tämä tyttö suorastaan leijailee ulos.

Maa-artisokkakeitto filotaikinaan piilotetun vuohenjuuston kanssa vei kielen mennessään. Pääruoan kuha oli yksi kauneimmin paistetuista kalapaloista, mitä olen nähnyt ja jälkkärin lakritsi-jogurtti yhdistelmä yllätti täysin herkullisuudellaan. Tosi kiva kokemus, vaikka uskallankin olla omistajien kanssa yhdestä asiasta eri mieltä. Ei tätä minun mielestäni voi ruokabaariksi kutsua.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Tuliaskassi.


Viettekö yleensä tuliaisia, jos menette kylään? Ja jos viette, niin millaisia? Minä vien yleensä asioita, joista ilahtuisin itsekin. Ja mielelläni jotakin, joka käytetään. Tämä tarkoittaa usein kukkia, viiniä tai jotakin syötävää. Ja syötävä saattaa myös olla itse tehtyä.

Viime lauantaina tuliaiskukat pakattiin perinteisen paperin sijasta Iittalan Meno-kassiin. Kimpun värimaailmassa oli vielä vähän syksyistä punaista, mutta harsokukat ja valkoiset marjat enteilivät jo tulevaa lumikautta.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Sitruunaa & hunajaa salaattiin.


Tämä on niin yksinkertainen salaatinkastike, että ohjeen kirjoittaminenkin saattaa olla liioittelua, mutta välillä on hyvä muistuttaa itseäänkin perusjutuista. Vinegrette nostaa salaatin uudelle tasolle, eikä sen tekemiseen mene kuin muutama minuutti.

Ainesosien suhteet ovat tietysti makukysymyksiä, mutta minä teen omani yleensä näin. Laitan kaikki ainekset patenttikorkkiseen purkkiin, suljen kannen ja ravistan purkkia hetken kunnes ainekset ovat sekoittuneet ja hunaja on liuennut.


Sitruuna-hunajavinegrette

1 rkl sitruunan mehua
reilu 1 tl hunajaa
suolaa
mustapippuria
3 rkl oliiviöljyä

lauantai 2. marraskuuta 2013

Marraskuun merkintöjä.


Onneksi marraskuuhun mahtuu paljon muutakin kuin pimeyttä.

* Glögikausi aloitettiin eilen ja tietysti Blossalla.

* Parin päivän syyslomalla vietetään kaupunkilomaa kotona. Lounas Emosta on jo varattu.

* Marraskuun iltoihin sopii mainiosti uunissa muhinut lasagne.

* Martinpäivä 10.11.! Haaveissa on valmistaa ensimmäistä kertaa kokonainen hanhi. Vinkit ovat tervetulleita.

* Skruudiksen kanssa osallistutaan Ravintolapäivään 16. marraskuuta.

* Maa-artisokkaa haluan syödä paljon. Keitossa, uunissa paahdettuna ja pyreenä.

* Joulun suunnittelun ajattelin aloittaa työkaverini Kaisan ja hänen miehensä Aleksin ihanan kirjan 24 Askelta Jouluun parissa.

* Todennäköisesti tulen näkemään paljon viiksiä.

* Marraskuun viimeisenä vietetään perinteisiä kaveriporukan pikkujouluja, tänä vuonna riista-teemalla. Viime vuonna ilahdutti söpöt mansikka-tontut.

torstai 31. lokakuuta 2013

Jauhoton suklaakakku kylmän sään twistillä.


Hei, huomaa kyllä, että vuodenaika on muuttunut kylmemmäksi ja pimeämmäksi, suklaan kulutus tässä keittiössä on nimittäin ainakin tuplaantunut. Ja joulua lähestyttäessä se varmasti triplaantuu, jos vanhat merkit pitävät paikkansa.

Tämä jauhoton suklaakakku tunnetaan myös nimellä ranskalainen suklaakakku. Hyvinkin toistensa kaltaisia ohjeita tähän löytyy useita, mutta kaikissa perusajatus on sama: kahvia, suklaata, voita, sokeria ja kananmunia.

Minä leivoin kakkuun kylmän ajan makuja ja syön sen vaniljajäätelön ja vahvan kahvin kanssa. On muuten hyvä, että vakkariresepteistä löytyy ainakin yksi viljaton jälkkäri.

Kylmän sään suklaakakku

1 dl vahvaa kahvia
250 g tummaa, hyvälaatuista suklaata (kaakaoprosentti noin 75%)
250 g voita
2 dl ruokosokeria
4 kananmunaa
1 appelsiinin kuori raastettuna
2 tl kanelia

Sulata suklaa vesihauteessa kahvin kanssa välillä sekoitellen. Kun suklaa on sulanut, lisää joukkoon sokeri ja paloiteltu voi. Anna myös voin sulaa ja sekoittele taas välillä.

Nosta kulho pois vesihauteen päältä ja raasta joukkoon appelsiinin kuori, sekoita myös kaneli joukkoon. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa aina pieni hetki.

Rutistele leivinpaperiarkki mytyksi ja vuoraa sen jälkeen irtopohjavuoka (halkaisija noin 20cm) sillä. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa noin 1 tunti.

Anna kakun jäähtyä ja nosta vielä kylmään ennen tarjoamista.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Arjen pelastaja - kananmunapannu.


Olen aivan ihastunut tähän yksinkertaiseen kananmunapannuun. Tai ehkä nimi kananmunapannukin on vähän liikaa, sillä oikeastaan kyseessä on paistetut kananmunat ja kasvikset. Mutta kun valitsee hieman liian pienen pannun, yksittäisistä elementeistä muodostuu kokonaisuus.

Olen syönyt kananmunapannua aamupalaksi, lounaaksi ja myös illalliseksi, jos olen saapunut kotiin väsyneenä ja nälkäisenä. Muuntelukykyiseen ruokaan löytyy aina ainekset jääkaapista: kananmunia, kasviksia ja pieni pala juustoa. Ja juustoja ja kasviksia vaihtelemalla ruoasta saa aina vähän erilaista. Lehtikaalia ja kurpitsaa vuohenjuustolla. Parsakaalia ja tomaattia fetalla. Sieniä ja kesäkurpitsaa parmesaanilla. Ja niin edelleen.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Stadilaista juustoa - Helsingin Meijeriliike.


Kyllä meitä stadilaisia nyt hemmotellaan. Ensin tuli Kolmen Kaverin Jäätelö ja helsinkiläistä jäätelöä, sitten Harjun makkaratehdas ja helsinkiläistä makkaraa ja nyt saamme myös helsinkiläistä juustoa.

Helsingin Meijeriliike tekee juustoja Viikin koetilan lehmien maidosta ja nimetkin ovat Helsingistä peräisin. Linnunlaulu ja Klippan. Rakastan myös juustojen pakkauksien ilmettä. Kaunilla pakkauksella voi vaikuttaa ainakin minuun.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Makeaakin makeammat minttusuklaaruudut.


Nämä herrrrkulliset minttusuklaaruudut ovat vähän kuin kakun, tryffelin ja suklaan välimuoto. Suklaisempia ja tahmeampia kuin kakku, mutta pehmeämpiä kuin suklaa.

Joka tapauksessa makeita ruutuja, jotka vetoavat lähes jokaiseen lapsesta aikuiseen. Aikuisille suosittelen yhtä ruutua vahvan kahvin kanssa, lapset pystyvät ehkä useampaan.

Ohje on muistaakseni Maraboun mainoksesta, onhan kaiken perustana heidän minttukrokanttisuklaansa.

Minttusuklaaruudut

175 g voita
200 g tummaa suklaata
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
3 kananmunaa
250 g minttukrokanttisuklaata
3 dl vehnäjauhoja

Kuorrutus
125 g minttukrokanttisuklaata
1/2 dl kuohukermaa
1 rkl voita

Sulata voi ja tumma suklaa vesihauteessa. Sekoita joukkoon sokerit ja suola. Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita myös ne hieman jäähtyneeseen seokseen.

Rouhi minttukrokanttisuklaa ja lisää suklaarouhe ja vehnäjauhot taikinaan. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun astiaan. Mielestäni noin puolikkaan pellin kokoinen astia toimii parhaiten.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kuorruttamista.

Valmista kuorrutus sulattamalla suklaa, kerma ja voi kattilassa. Levitä lämpimänä kakun päälle ja nosta kylmään jähmettymään.

torstai 24. lokakuuta 2013

Street Gastro - tervetuloa Harjuun.


Alakerran kulmassa olevaa liikehuoneistoa remontoidaan. Valot palavat aamusta iltaan ja teipitkin ovat jo ilmestyneet ikkunoihin.

Street Gastro avaa paikan Vaasankadulle! Tuskin maltan odottaa. Tervetuloa!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Nakkikastiketta ja lempeyttä



Se aika vuodesta, kun aamulla töihin lähtiessä on pimeää ja illallla sieltä palatessa samoin. Olen kuullut huhuttavan, että jossain siinä välissä on hetken valoisaa.

Se aika vuodesta, kun tuntuu, että arkipäiviä on yht´äkkiä paljon enemmän ja viikonlopun päivät menevät hetkessä.

Se aika vuodesta, kun nakkikastike ja kylmä olut tuntuvat ja maistuvat juuri oikealta. Arkiselta ja luotettavalta, mikä ei vähennä yhtään mieltä lämmittävää ja lempeyttävää tunnetta.

Tämän nakkikastikkeen ohjeen olen löytänyt aikoinaan jostakin blogista, mutta nimeä en ole kirjoittanut ylös. Saa ilmoittautua kommentoimalla.

Nakkikastike

500 g nakkeja
voita
noin 3 rkl tomaattipyrettä
noin 1 dl ketsuppia
noin 1/2 dl sinappia
1/2 l kasvislientä
200 g tuorejuustoa
3 suolakurkkua
mustapippuria

Ruskista pilkotut nakit voissa. Lisää kasvisliemi, tuorejuusto sekä tomaattipyree, ketsuppi ja sinappi. Näiden tarkkoja määriä on vaikea antaa, mutta kastikkeen tulisi olla reilusti punertavaa ja melko vahvan väristä. Kannattaa maistella, jotta saa yhdistelmän tasapainoon. Anna porista 15 minuuttia.

Lisää lopuksi pilkotut suolakurkut ja nauti perunamuusin kanssa.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Synttärimehu.


Täytekakun sijaan kannoin tänään sankarille sänkyyn tuorepuristettua mehua. Ja Paljon onnea raikasi. Ajattelin, että tarvitsemme aamulla jotakin piristävää ja energiaa antavaa, jotta emme näänny ennen brunssia. Varsinainen aamupala olisi ehkä täyttänyt liikaa, joten mehun ja kahvin voimalla aloitettiin juhlapäivä.

Kahteen isoon lasilliseen mehua käytin:
3 punajuurta
3 porkkanaa
2 appelsiinia
ruukullisen korianteria

Tarkkasilmäiset saattavat huomata myös mehulasin takana lymyilevät suklaakaramellit...

perjantai 18. lokakuuta 2013

Senaattori-lasi & perjantai-ilta.


Aaah, perjantai. Tässä vaiheessa voin varmaan kaataa lasillisen viiniä. Koti on siivottu, kukkien vedet vaihdettu, kynttilät palavat ja pöydällä jäähtyy baakkelsit huomista synttäribrunssia varten. Kylläkin vielä kuorrutusta vailla.

Huomenna juhlitaan jo Jussin synttäreitä, mutta ehkä vielä voin palata kuukauden takaisiin omiin synttäreihini, tai tarkemmin sanottuna lahjoihin. Ja jos vielä tarkennan, niin synttärilahjoihin, jotka ostin itselleni.

Olen haaveillut Timo Sarpanevan suunnittelemista Senaattori-laseista jo tovin. Rakastuin lasin jalkaan, joka on samanlainen kuin Festivo-kynttilänjalat. En ole etsinyt laseja kovin aktiivisesti, mutta toivonut törmääväni niihin joskus sattumalta.

Habitaressa on oma osastonsa vanhojen tavaroiden kauppiaille ja siellä nämä kaksi lasia minua odottivat ja juuri syntymäpäivän aattona. Yleensä teen löytöni mielummin kirppareilta, kuin vanhojen tavaroide kaupoista, joissa joku on jo tehnyt löytämisen puolestani, mutta tämä kerta oli poikkeus.

Kaksi Senaattori-lasia käärittiin paperiin ja minä poistuin messuilta hymy huulillani. Itseään on hyvä hemmotella.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Syksyinen paahtopaistileipä.



Sunnuntaipäivällinen, pöydässä paahtopaistia ja lisukkeita. Kuulostaako liiankin perinteiseltä? Jos nyt kuitenkin olet valmistanut paahtopaistia viikonlopuksi ja sinulla on jäänyt sitä muutama siivu jääkaappiin, niin suosittelen tämän herkullisen voileivän valmistamista jonakin pimeänä iltana.

Leipään tarvitaan muutama elementti. Ohje on otettu Glorian ruoasta & viinistä. Leivän kasaaminen aloitetaan paahtamalla reilu viipale saaristolaisleipää, joka voidellaan lämpimänä. Leivän päälle kasataan uunissa öljyn ja rosmariinin kanssa kypsennettyjä punajuurilohkoja, paahtopaistiviipaleita ja karamellisoituja sipuleita. Sipulit voi karamellisoida pannulla tai uunissa esimerkiksi tällä ohjeella.

Leivät kruunataan piparjuurella maustetulla majoneesilla. Nam! Leivän syötyäsi toivot, että paahtopaistia olisi vielä jäljellä, jotta voisit kasata vielä toisenkin leivän.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Hurraa kananmunalle!


Lokakuun toinen perjantai vietetään kansainvälistä kananmunan päivää. Hurraa kananmunalle, joka rikastuttaa lähes ruokaa kuin ruokaa.

Kananmunan päivän jälkeisen aamuun sopii hyvin paistetut kananmunat. Pannu on saanut inspiraationsa Suvilta. Kananmunien lisäksi pannulla on lehtikaalia ja sokeriherneitä ja päälle ripottelin fetaa.

Tuokoon keltuainen aurinkoa lauantaihin!


Joulu joulu kohta saa - Blossa 2013.


Tai ei nyt ihan vielä sentään, mutta merkkejä on ilmassa. Glögit ovat nimittäin saapuneet Alkoon. En voinut vastustaa söpöä Blossaa tänään ja viinikaappiin pitikin tehdä alkavan sesongin kunniaksi oma hylly glögeille.

Blossa 2013 on saanut inspiraationsa Taalainmaalta, juuri sieltä, mistä ne puuhevosetkin tulevat, mutta makua ei paljasteta. Minunkaan glögikausi ei ala vielä tänään, joten Taalainmaan maku jää vielä salaisuudeksi,

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Rullaillaan - lavash-leipä.


Lokakuun innostuksissani suunnittelin ostavani lavash-leipää Tallinnasta. Ja niin myös tein. Lavash-leipää löytyy itse asiassa kahdenlaista: ihan ohutta ja sitten paksumpaa pehmeää leipää.

Minun suosikkini on näistä kahdesta se ihanan ohut ja halkaisijaltaan valtavan kokoinen leipä, joka toimii loistavasti kuorena kaikenlaisille herkuille. Leipä on ohuempaa kuin rieska, eikä tortillakaan ihan aja samaa asiaa. Lavashin tapaista leipää käytetään mielestäni usein rullakebabissa. Sunnuntaina leivän sisään rullailtiin mm. savukampelaa ja valkosipulikurkkuja, jotka olivat löytöjä Silakkamarkkinoilta.

Tallinnasta olen ostanut leipää Stockalta, mutta mielelläni kuulen, jos joku tietää leipää myytävän myös Helsingissä.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Ihastuttavissa sfääreissä - Ravintola Sfäär Tallinnnassa.





Menkää ihmiset, rakkaat, syömään Tallinnaan ravintola Sfääriin. Ihastuin tähän kauppa-ravintola komboon kesällä ja lauantaina johdatin sinne seitsenhenkisen reissuseurueemme. Vähän jännitti. Mitä jos muut inhoaisivat paikkaa?

Onneksi näin ei käynyt. Ruoka, sisustus ja palvelu hurmasivat muutkin kuin minut. Söimme pitkän ja naurua täynnä olevan lounaan. Minä valitsin houkuttelevalta listalta alkuun punajuuri-bruschetan, pääruoaksi ottamani kalan lisukkeena oli ihanaa romaneskua ja jumalaista maa-artisokkapyreetä ja jälkkärin suklaafondant oli lämmintä ja sulaa sisältä.

Ruokia odotellessa voi käydä pesemässä kädet Aesopin saippualla ja sitten kurkata ravintolan yhteydessä olevaan myymälään. Ehkä myös rasvata kädet Aesop käsirasvatesterillä...

Voinko alkaa käydä Tallinnassa syömässä ainakin kerran kuukaudessa?