Mausteista elämää.

 

 

Kuluva viikko on ollut varsinaista haipakkaa, sekä pään sisällä että ulkona. Pari yötä koulutusmatkalla, kaksi ihanaa yökyläilevää lapsivierasta, parit sukulaisjuhlat ja yksi mieltä askarruttava mahdollinen asuntokauppa ovat pitäneet kiireisenä.

Onneksi lauantai-iltana sai hengähtää hetken. Padassa hautui possua kanelin, neilikan, inkiväärin, valkosipulin, luumujen ja chilin kera. Sen valmistautumista odotellessa sytytettiin kynttilät ja kasattiin jääkaapista antipasto -lautanen. Kysymyskorttien ääressä odottelu ei tuntunut niin pitkältä.

K: Mihin juomaan päättyy sanonta "Turha itkeä kaatunutta..."?

V: Maitoa

Ruotsalaisen Lotta Lundgrenin kirjasta olevan padan ohje kaipaa mielestäni vielä vähän kehittelyä, mutta tällaisella maustemaailmalla voi hyvin aloittaa laskeutumisen jouluun.

Kakkusöpöstelyä.

Mielestäni vuoden paras leivonta-aika on juuri nyt. Marras- ja joulukuu kutsuvat jauhopurkille, vatkaamaan sokeria ja kananmunia, sulattamaan suklaata, rouhimaan pähkinöitä ja nuolemaan taikinakulhoja. Ja jouluakin saa jo suunnitella.

Leipominen kahden hengen perheessä on välillä haastavaa, koska kaikkea tulee helposti liikaa. Varsinkin jos haluaa kokeilla monia juttuja ja leipoa usein. Paransin eilen leivontaelämääni ostamalla Kokkipuodista pienemmän, super söpön kakkuvuoan.

Tähän mahtui juuri täydellisesti puolikas aina varmasta lohtukakustani, jonka leivoin heti päästäkseni kokeilemaan vuokaa. Täydellisen kokoisesta kakusta riittää kahdelle juuri sopivasti iltapäiväkahvin kanssa ja aamupalalla viikonloppuna.

Aika timantti tryffeli!

Tryffeli on kuin timantti. Se on pieni, arvokas ja saa ympärillään olevankin loistamaan. Ja yhdestä tryffelistä on yllättävän pitkään iloa.

Ostimme lokakuussa Herkusta suomalaisen villitryffelin. Kuvassa olevan pikkuisen kaverin hinta oli 28 euroa ja kilohinnaksi tuli useita tuhansia. Mutta voi mihin kaikkeen yhdestä tryffelistä onkaan riittänyt.

Tryffeliä säilytettiin patenttipurkissa jääkaapissa. Tryffelimunakasta varten kananmunat laitettiin vuorokaudeksi samaan purkkiin ja seuraavana aamuna niistä paistettiin ihanasti tryffelille maistuva munakas.

Samalla menetelmällä maustettiin myös brie-juustoa. Perunapyreeseen tryffeliä raastettiin sellaisenaan. Ja loput tryffelistä käytettiin Murun tryffelirisottoon, jossa käytettiin molempia tapoja: riisit maustuivat purkissa vuorokauden ja tryffeliä sellaisenaan raastettiin risottoon.

Aika timantti tämä tryffeli.

Tryffelirisotto

tuoretta tryffeliä
5 dl risottoriisiä
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
n. 1 l kanalientä
2 rkl oliiviöljyä
4 dl valkoviiniä
3 rkl voita
1 dl raastettua parmesaania
suolaa
mustapippuria

Laita tryffeli talouspaperiin käärittynä risottoriisiin joukkoon päiväksi. Me pidimme riisiä jääkaapissa, mutta saattoi olla tarpeetonta.

Hienonna salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Lämmitä kanaliemi kuumaksi ja raasta sinne tryffeliä.

Kuullota öljyssä sipulit, valkosipuli ja risottoriisi. Lisää kattilaan valkoviiniä ja kanalientä koko ajan sekoittaen, ja lisää nestettä aina kun edellinen kauhallinen on imeytynyt riisiin. Kypsennä risottoa lientä lisäten ja sekoittaen noin 14 minuuttia.

Kun risoton rakenne on puuromainen ja melko löysä, lisää joukkoon voi ja parmesaani. Mausta suolalla ja pippurilla. Viimeistele risotto ohueksi höylätyillä tryffelilastuilla tai raastetulla tryffelillä.

Uusimmassa Kotiliedessä oli TryffDelin, jonka tryffelin mekin ostimme, yrittäjien haastattelu. Esa Blick kertoo, että tryffelin vahva aromi ei heti ihastuta kaikkia. Hän on onnistunut karkottamaan muutaman asiakkaan antamalla heidän haistaa tuoretta sientä tiiviistä purkista. Tuttu juttu. Mekin saimme kyläilemään tulleilta sukulaisilta kauhistuneita ilmeitä, kun haistatimme purkissa ollutta tryffeliä. Esa Blick kutsuukin mielestäni hyvin tryffeliä maustesieneksi.

Rosmariinin tuoksuinen chorizolasagne.

Pidän arjesta ja työstäni, mutta johtuikohan se maanantaista? Vai marraskuusta? Vai molemmista? Joka tapauksessa huomasin tänään herätessäni miettiväni tekemättömiä töitä, kiirettä, to do -listoja, velvollisuuksia ja väsyneitä aamuja. Uni painoi silmiä ja askel oli raskas.

Myöhemmin päivällä luin ihastuttavan Saran kirjoituksen ja muistin taas, miten eri tavalla asioihin voikaan suhtautua. Keskittyä ajattelemaan ihania, antaa huomionsa hyvälle pahan sijaan. Kutsua luokseen kauneutta ankeuden sijaan. Kuten nyt vaikka tätä rosmariinin tuoksuista chorizolasagnea, joka saa kodin tuntumaan hippusen enemmän kodilta.

Ohje on yhdistelma Donna Hayn reseptistä ja aiemmin tekemästäni munakoisovuoasta. Ja tässä lasagnessa chorizolla tarkoitetaan raakamakkaraa, ei valmiiksi siivutettua kestomakkaraa. Chorizo on muuten todella hieno asia keittojen, patojen ja muiden sellaisten maustajana.

Rosmariini-chorizolasagne

oliiviöljyä
sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 chorizomakkaraa
500 g jauhelihaa
500 ml tomaattipassattaa
rosmariinia
suolaa
mustapippuria
250 g tuoreita lasagnelevyjä (myös kuivatut käyvät, jos tuoreita ei ole saatavilla)
2 dl turkkilaista jogurttia
2 dl raastettua parmesaania
1 kananmuna
150 g mozzarellaa

Kuullota pilkottu sipuli ja viipaloidut valkosipulinkynnet öljyssä pehmeiksi. Lisää joukkoon kuutioidut chorizot ja paista muutama minuutti. Lisää jauheliha ja ruskista.

Tämän jälkeen kaada joukkoon tomaattipassatta ja mausta seos runsaalla rosmariinilla, tuore ja kuivattu käyvät molemmat, suolalla ja pippurilla. Anna poreilla noin 5 minuuttia.

Nostele kastiketta vuoan pohjalle ja levitä päälle lasagnelevyjä. Peitä levyt runsaalla kastikkella ja sitten toisella kerroksella lasagnelevyjä. Levitä loput kastikkeesta päälle.

Sekoita jogurtti, parmesaani ja kananmuna keskenään ja levitä lasagnen päälle. Ripottele päällimmäiseksi raastettu/revitty mozzarella. Paista komeutta 200-asteessa noin 35 minuuttia.

Presidentillinen Mac and Cheese.

Amerikassa äänestettiin presidenttiä. Ja Hermannissa syötiin sen kunniaksi amerikkalaista lohturuokaa, joka lohdutti myös räntäisessä Helsingissä.

Mac and cheese eli makaronia ja juustoa on vähän kuin makaronilaatikko, mutta munamaidon sijaan siinä on kermaa ja juustoa. Se on täyteläistä, pehmeää, valuvaa ja runsasta, siksi tämä Glorian ruoan & viinin kahdelle tarkoitettu ohje ei olekan suuren suuri.

Mac and Cheese

150 g kypsentämätöntä pastaa
suolaa
öljyä
1,5 dl ruokakermaa
100 g voimakasta juustoa raastettuna
1 rkl karkeaa dijonsinappia
paprikajauhetta
mustapippuria
0,5 dl kuivahtaneita vaaleita leivänmuruja
0,5 dl hienoksi raastettua parmesaanijuustoa

Keitä pasta al denteksi suolalla maustetussa vedessä. Valuta siivilässä ja lisää tilkka oliiviöljyä.

Kiehauta kerma pienessä kattilassa. Lisää juustoraaste, sinappi, paprikajauhe ja pippuri koko ajan sekoittaen. Keitä keskilämmöllä muutama minuutti koko ajan hämmentäen kunnes seos sakenee vähän.

Voitele uunivuoka kevyesti öljyllä. Kumoa keitetty pasta vuokaan. Kaada juustokastike päälle. Ripottele leivänmurut ja parmesaani pinnalle.

Kuorruta paistos 225 asteessa grillivastuksen alla nopeasti uunin ylätasolla. Juusto saa sulaa ja pinta saada kullanruskean värin. Suosittelen ruoan seuraksi raikasta salaattia.

Ja mitä olisi amerikkalainen lohturuokailta ilman jälkiruokaa? Rocky road on kirjaimellisesti herkku. Suklaan joukkoon sekoitetut vaahtokarkit kuuluvat olennaisesti asiaan, mutta lisäksi käy pähkinät, kuivatut marjat & hedelmät ja suklaarakeet.

Pikamatka Aasiaan Mad Cook tunnelmissa.

Lauantaina teimme pikaisen yhden illan matkan Aasiaan. Ilta alkoi skandinaavisen ja aasialaisen fuusiolla. Glögikausi nimittäin korkattiin tämän vuoden Blossalla, joka on maustettu inkiväärillä ja yuzulla.

Glögien jälkeen ilta jatkui Kellohallissa aasialaisella ruokatorilla, jota Mad Cook -hengessä isännöivät Antto, Riku ja Tunna. Ruokia haettiin Mad Cook -valuutalla pienistä kojuista ja ne nautittiin pitkissä pöydissä kojujen keskellä. Ainakin pöytäseurueen mukaan maut olivat melko autenttisia, itse Aasiaa kokemattomana luotan heidän sanaansa.

Ruokalajien väliin mahtui muutama yllätyskin. Heinäsirkan rouskuttelin menemään oiken tyytyväisenä, mutta sonnin siitintä uskalsin maistaa vain pienen pienen palasen pitkällisen epäilyn jälkeen.

 

Matka Aasiasta kotiin sujui tällä kertaa kävellen ja ilman aikaeroa.

Lauantaina klo 14.

Tällaisina päivinä on erityinen tunnelma. Hivenen pysähtynyt ja unenomainen. Pyhäpäivä on kuin irrallaan normaalista todellisuudesta. Ulkona sataa tihuttaa, liikkeellä on vain muutamia ihmisiä. Kotona palavat kynttilät, jalassa on villasukat. Lautasella pala pekaanipähkinäpiirakkaa vaniljajätskillä ja mukissa Kaffa Roasteryn joulukahvia. On helppoa unohtua tuijottamaan ikkunasta ja seuraamaan päivän hämärtymistä.

Salvialla ja vaahterasiirapilla maustetut porkkanat.

Viikko sitten perjantaina kohtasin sympaattisen näyn avatessani aamulla verhot. Parvekkeella oli sulassa sovussa pelargonioita ja lunta. Viikonloppuna parveke sai viimeinkin talviasunsa, mutta monivuotisia yrttejä en hennonnut poistaa, vaikka ei niille kovin suurta menestystä Suomen talvessa povata. Selvisivät kevääseen tai eivät, mutta ainakin vielä osa on ihan maistuvia.

Maistuvaa ja tuoksuvaa on esimerkiksi tämä salvia, joka pääsi maustamaan porkkanoita. Voissa kypsennettynä ja vaahterasiirapilla ja salvialla maustettuna porkkanat nousevat ihan uudelle tasolle. Kekosin porkkanat pinaatin päälle ja kaveriksi paistoin kunnon kimpaleen juustoa. Porkkanoiden ohje on Glorian ruoasta & viinistä.

Salviaporkkanat

500 g porkkanoita
2 valkosipulinkynttä
75 g voita
8 salvianlehteä
3 rkl vaahterasiirappia
suolaa
mustapippuria

Kuori porkkanat tarvittaessa. Porkkanoiden koosta riippuen leikkaa ne neljään, kahdeksaan tai kahteentoista osaan tikuiksi. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet.

Paloittele voi paistokasariin ja kuumenna. Kun voi kuplii, lisaa kasariin porkkanat, valkosipulinkynnet ja salvianlehdet. Kypsennä keskilämmöllä kannen alla noin 10 minuuttia. Sekoita kypsentämisen aikana pari kertaa. Porkkanat saavat olla kypsiä, mutta vielä napakoita. Valuta vaahterasiirappi porkkanoiden pinnalle ja mausta suolalla ja pippurilla.