torstai 25. lokakuuta 2012

Blogi Reality. Tuiki tavallinen keskiviikko.

Viime aikoina on keskusteltu blogien luomasta, usein melko epärealistisesta, todellisuudesta. Liemessä blogin Jenni haastoi bloggaajat Blogi Realityyn eli kertomaan yhdestä arkipäivästään totuudenmukaisesti ilman kaunistelua ja stailausta.

Tuiki tavallisena keskiviikkona kännykän herätyskello soi kuudelta. Nousin saman tien ilman torkuttelua, koska heräämisen hetki on niin tuskainen, etten halua kokea sitä useampaa kertaa yhtenä aamuna. Iso lasi vettä, kahvinkeittimen virittäminen ja suihkuun.

Aamupalani on rahkahässäkkä, johon en näytä kyllästyvän koskaan. Puoli purkkia rahkaa, murskattuja puolukoita, maca-jauhetta, tahinia, ruisleseitä, banaani ja saksanpähkinöitä. Seuraksi kuppi kahvia maidolla. Aamupala venähti vähän turhan pitkäksi, koska Hesarin kulttuuriosiossa oli kirja-teema ja Riikka Pulkkisen päiväkirja oli pakko lukea.


Aamiaisen jälkeen teen eväät. Kivat lasipurkit on pesussa, joten muovirasialla mennään. Lounas laukkuun, naama kuntoon ja polkaisen fillarilla töihin.


Töissä syön eväät joskus puolenpäivän aikaan. Salaatti koostuu sunnuntailta jääneestä lohi-wellingtonista, tiistai-illan uunikurpitsoista ja kasviksista. Outo yhdistelmä, kuten usein jämiä käyttäessä on. Lounasseurana on vanha naisenlehti. Yksi työpäivän kohokohdista on lounaan jälkeen tekemäni kahvi ja kahvipapujen tuoksu.

 
 

Työpäivän jälkeen kipaisen kaupassa ostamassa uuden Glorian ja fillaroin kotiin. Vaihdan saman tien juoksukamat ja käyn juoksemassa jo pimenevässä illassa. Olen illalla yksin kotona ja olen ottanut edellisenä iltana pakastimesta rasiallisen kalakeittoa sulamaan. Suihkun jälkeen lämmitän keiton, kasaan päälle keon krutonkeja ja istahdan Glorian kanssa pöydän ääreen. Päivän päättää tauolta palaava Greyn Anatomia. Miksi niin surullinen jakso!


Keskustelun aiheena blogien luoma mielikuva on mielenkiintoinen. Ainakin minua usein inspiroi arjen kauneus blogeissa. Luen blogeja kuin naistenlehtiä tai mietin niitä lapsuuden mielikuvitusleikkeinä. Saan haaveilla kaikesta ihanasta. Ja yleensä omastakin arjesta löytyy kaikkea ihanaa ja kaunista, kun vain kääntää katseen oikeaan suuntaan. Koen, että ainakin minun elämässäni kauneus lisää nautittavuutta, mutta haluan kuitenkin elää elämääni, en stailata sitä.

Riikka Pulkkinen sanoo mielestäni hyvin lokakuun Oliviassa. "Pari vuotta sitten tajusin, että jos haluan olla ihminen, jolla on laventelintuoksuiset lakanat, viinipullo kaapissa ja koti, johon ystävät voivat spontaanisti tulla, minun pitää varmaan ruveta sellaiseksi."

tiistai 23. lokakuuta 2012

Ruoka + Ihmiset = Juhla.

Jos reilu viikko sitten illallistettiin tähtien loisteessa, niin ei tämäkään viikonloppu kovin kurjissa tunnelmissa mennyt. Rakkaani täytti vuosia perjantaina ja synttäreitä juhlistettiin erilaisilla kokoonpanoilla pitkin viikonloppua. Yhteisenä nimittäjänä toimi ruoka, mikä nyt ei varsinaisesti varmasti yllätä ketään.

Juhlinta aloitettiin perjantaina kahdestaan pitkällä lounaalla Boulevard Socialissa. Ensimmäinen käyntikerta jätti suuhun oikein hyvän maun. Varsinkin jälkkäriksi syöty sitruunarahka-kinuskiviritelmä oli mielettömän hyvää.



Lauantaina juhlittiin useampaakin sankaria kavereiden kanssa illallisella Solnassa, Munkkiniemessä. Ihanat ihmiset, hyvä ruoka ja viini nostivat tunnelman kattoon.


Sunnuntaina viikonloppu sai hienon päätöksen kun perhe kokoontui sunnuntaipäivälliselle. Pöydän ympärille sai juuri ja juuri mahtumaan kymmenen aikuista ja viisi lasta. Tuolien riittämisen kanssa oli kyllä vähän niin ja näin, mutta onneksi matkalaukunkin päällä voi istua.


Synttärisankari saa valita aina haluamansa leivonnaisen ja kaikista mahdollisista hän valitsi unelmatortun. Lohi wellingtonin jälkeen söimme siis unelmatorttuviipaleista koottua kakkua. Ja ainakin sankari oli tyytyväinen.


Unelmatortun tein aivan perinteisellä reseptillä. Tein pohjasta tavallista ohuemman levittämällä tupla-annoksen taikinat kolmelle pellille, jotta sain viipaleista pienempiä. Voikreemin maustoin reilusti raastetulla sitruunankuorella ja sitruunamehulla.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Tähtien loistetta Chez Dominiquessa.


Viikko sitten tähän aikaan olin malttamaton, innoissani ja ehkä tärisinkin vähän. Odotin lähtöä synttärilahjaksi saamalleni illaliselle Chez Dominiqueen. Ensimmäinen kerta kutkutti mahan pohjassa.

Klo 19 astuin ovesta sisään. Naurua aiheutti täysin sattumalta samaan aikaan ravintolaan astunut ystäväpariskunta. Noin viisi ja puoli tuntia myöhemmin astuin ovesta ulos. Siinä välissä en kaivanut kameraa laukusta, vaan keskityin. Keskityin makuihin, kauneuteen, yllätyksiin, vastapäätä olevaan hymyyn ja eleganttiin palveluun. Keskityin kokemukseen, joka mielestäni on jo eräänlaista taidetta. Ihana synttärilahja, jota olen ehtinyt viikon aikana muistella jo monta kertaa.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Kippis!




Hyvää Suomalaisen Oluen päivää! Sen kunniaksi voi vaikka korkata lauantai-iltapäivänä kylmän oluen, ottaa ensimmäisen huikan ja huokaista syvään. Tai sitten voi tehdä ruoaksi jotain, joka suorastaan huutaa seurakseen olutta.

Kuten nämä Donna Hayn kreikkalaishenkiset hot dogit. Hot dogeissa kasviksia edustivat oliivi-tomaattitapenade ja valkosipulin ja raastetun sitruunankuoren kanssa pannulla pyöräytetyt vihreät lehdet. Makkarana toimi West Charkin lammasmakkara. Ja mehevyyttä toi paistettu halloumi ja anisviinalla maustettu majoneesi. Kippis!

torstai 11. lokakuuta 2012

Iloa ja Café Balzac.

Vapaapäivä arkena on minunlaiselleni toimistossa normaalisti istuvalle ihmiselle ihanaa luksusta. Kaupunki on aivan erilainen arkisin kuin iltaisin tai viikonloppuisin ja minusta tuntuu kuin eläisin jonkun muun elämää.

Viime perjantaina aloitin aamuni vapaan kunniaksi ranskalaisella, savikipossa myytävällä, sitruunajogurtilla.



Ihanan ilmavan pilates-tunnin jälkeen menin myöhäiselle lounalle Café Balzaciin. Voih, mikä paikka! Pieni ja sympaattinen, tarjolla muutama houkuttelevan kuuloinen lounas ja kaiken lisäksi super mukava nainen tiskin takana teki minulle leivän, vaikka yleensä leipiä on tarjolla vasta myöhemmin iltapäivällä.



Kruunasin vapaan ostamalla Living Roomista kauneimpia koskaan näkemiäni neilikoita.


Huomenna on taas perjantai. Nauttikaahan siitä, töissä tai vapaalla.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Eväsrasian metsästys.



Olen jo pitkään etsinyt eväsrasiaa lounassalaatteja varten. Vaatimuksena on pitkään käyttämääni muovirasiaa viehättävämpi ulkonäkö, mahdollisimman tiivis kansi, tarpeeksi iso koko ja keveys.

Berliinistä löysin minulle aiemmin vain pulloista tutun SIGGin eväsrasian. Rasia on valmistettu alumiinista ja materiaalit ovat  SIGGin sivujen mukaan hyväksyttyjä kaikille elintarvikkeille. Kansi on tiivis ja se suljetaan klipseillä. Rasia on myös todella kevyt. Huonona puolena rasiassa on, että sitä ei saa pestä astianpesukoneessa. Kysyin valmistajalta vielä erikseen rasian sisäpinnan materiaalista ja rasia on anodisoitua alumiinia, joten sen pitäisi siis kestää myös happamia elintarvikkeita. Taisin Berliinissä kuitenkin olla suurellisissa lomatunnelmissa, koska päädyin ostamaan rasian, jonka tilavuus on yli 2 L.

Yli kahden litran rasia on liian suuri kannettavaksi mukana joka päivä ja sinne mahtuisi ainakin kahden päivän salaatit. SIGGin rasia on siis tähän mennessä päässyt vain eväsretkelle. Tällä hetkellä lounaskäytössä on erittäin perinteinen lasipurkki, joka suljetaan patenttikorkilla. Salaatit näyttävät kerroksittain hauskoilta ja korkki on tiivis. Ihan kaikkia vaatimuksia tämäkään purkki ei täytä, sillä se on melko painava mukana kannettavaksi. Olisiko sinulla hyviä ideoita eväsrasiaksi?


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Lehtikaalia ja parmesaania.



Olettehan huomanneet, että lehtikaali on täällä taas? Eeva kirjoitti sen löytämisen vaikeudesta muutama viikko sitten, mutta mielestäni pääkaupunkiseudulla lehtikaalia on kaupoissa jo melko hyvin. Sen löytää yleensä hevi-osastolta valmiiksi pakattuna joko pussiin tai rasiaan. Olen myös huomannut, että tuotteen toivominen kaupan valikoimiin toimii melko usein.

Tämän yksinkertaisen lisukkeen inspiraatio liittyy myös kauppaan. Selailin nimittäin Akateemisessa Pipsa Hurmerinnan uutta keittokirjaa Pipsan keittiössä. Kirjassa näytti olevan yksinkertaisia, mutta raikkaita ja kiinnostavia ohjeita, jotka pelkän ihailun sijaan päätyisivät varmasti myös toteutukseen. Harkitsen vielä kirjan ostoa, mutta selailusta mieleeni jäi lehtikaalista ja parmesaanista sekoitettu salaatti, jonka toteutin samana iltana. Minulle jäi kyllä tästä aineisten mieleen painamisesta vähän huono omatunto...

Syön lehtikaalin useimmiten kypsennettynä, joten raakana nauttiminen oli mukavaa vaihtelua. Suikaloin lehtikaalin ohueksi ja maustoin sen reilulla lorauksella oliiviöljyä, sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurilla. Tämän jälkeen joukkoon sekoitettiin kourallinen vasta raastettua parmesaania. Ja yksinkertainen lisuke pihville oli valmis.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Sunnuntai on uusi lauantai.


En tiedä johtuuko tämä parin viikon takaisista synttäreistä, tuulen suunnasta vai jostakin ihan muusta, mutta olen viime aikoina huomannut itsestäni kaksi uutta asiaa.

1. Radio Suomesta tulee aivan mahtavia musiikkiohjelmia iltaisin. Muitakin kuin Puhelinlangat laulaa. Esimerkiksi Euroopan taivaan alla ja Uudenkansanmusiikki. Parasta tässä löydössä on, että vanhat ohjelmat ovat kuunneltavissa netissä muutaman viikon ajan. Mielettömiä kappalelöytöjä!

2. Haaveilen jatkuvasti sunnuntaipäivällisistä. Haluan koota ystävät tai perheen pöydän ympärille juuri sunnuntaina iltapäivällä, syödä pitkään ja nautinnollisesti, vaihtaa kuulumiset ja antaa viikolle ihastuttavan päätöksen. Mistä tämä sunnuntai-innostus nyt yks kaks ilmestyi? Viime sunnuntaina pöydän ääreen istahtivat kummityttöni vanhemmat ja tarjolla oli savustettua luomu naudanpaistia, paahdettuja maa-artisokkia & perunoita, piparjuurimajoneesia ja salaattia. Ja jälkkäriksi omenanyyttejä.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Pastaa, karamellisoitua sipulia ja kukkakaalia.




Hyvää kasvisruokapäivää! Se on nimittäin tänään, ensimmäinen lokakuuta. Tietoiskuna voin kertoa, että kansainvälistä kasvisruokapäivää on vietetty vuodesta 1977.

Minun kasvisruokani on tänään kukkakaalipasta Donna Hayn ohjeen mukaan. Jujuna on karamellisoidut sipulit. Aiemmminkin tekemäni kukkakaalipastan ohjeen tavoin kukkakaalin nuput keitettiin spaghetin joukossa. Al denteksi keitetyt spaghetit ja kukkakaalit sekoitettiin karamellisoidun sipulin, parmesaanilastujen ja lehtipersiljan kanssa. Ei paljon yksinkertaisempaa voi olla. Ja se karamellisoitu sipuli on koukuttavan makuista. Miten hyvin se sopisikaan hot dogiin... Tai lämpimään juustosalaattiin...

Karamellisoitu sipuli

2 sipulia renkaiksi viipaloituna
oliiviöljyä
reilu 1/2 dl fariinisokeria
kuivattua chiliä
suolaa
pippuria

Kuumenna pari ruokalusikallista öljyä pannulla. Heitä joukkoon sipulirenkaat ja paista välillä sekoittaen noin 5 minuuttia tai kunnes sipulit ovat pehmenneet. Laske lämpöä ja lisää joukkoon sokeri. Mausta kuivatulla chilirouheella, suolalla ja pippurilla. Jatka kypsentämistä vielä reilut 5 minuuttia kunnes sokeri on karamellisoitunut.