sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kuin kaksi marjaa.

Purppurainen väriteema näyttää jatkuvan. Samoin kuin marjakausi. Loppukesän salaatin ohje on vanhasta Olivia-lehdestä. Täytyy kertoa, että minä kyllä kaipaan Hanna Jensenin Oliviaan kirjoittamia ruokajuttuja aika paljon. Löysin niistä enemmän inspiroivia reseptejä kuin nykyisistä.


Tämä salaatin juju on mustaherukka-dijonkastike. Itse salaatti sekoitetaan erilaisista salaateista, pensasmustikoista, kurkusta, paistetusta ilmakuivatusta kinkusta ja vuohenjuustosta, jonka voi joko paistaa tai jättää paistamatta. Salaatti viimeistellään kauniin värisellä kastikkeella.

Mustaherukka-dijonkastike
2 dl mustaherukoita
2 rkl hunajalla maustettua dijon-sinappia
1 tl hunajaa
suolaa
mustapippuria

Mittaa mustaherukat lävikköön ja puserra puunuijalla lävikön läpi. Tarvitset kastikkeeseen 1/2 dl paseerattua mustaherukkaa. Sekoita paseeratut herukat, sinappi ja hunaja kulhossa. Mausta ripauksella suolaa ja mustapippurilla. Laita kastike vähintään puoleksi tunniksi kylmään tekeytymään. Kastike jähmettyy hieman, kun se saa levätä kylmässä.

Tuli juuri mieleeni, että tämä kastike voisi toimia hyvin myös kanasalaatin kanssa. Täytyykin kokeilla niin kauan kun vielä saa tuoreita mustaherukoita. 

torstai 25. elokuuta 2011

Purppuraa.

Ihan kuin ilmassa, väreissä, tuoksuissa, mauissa, olisi jo häivähdys syksyä. En panisi pahakseni.

Makean pieniä suomalaisia kriikunoita Hakanimen torilta.


Mielettömän väristä punajuuripastaa.

Laita pasta kiehumaan. Raasta punajuuri ja heitä pannulle öljyn ja rosmariini kanssa. Kääntele vähän aikaa ja murenna joukoon sinihomejuustoa (suosikkini on Saint Agur) ja rouhi pippuria. Sekaan pasta, kaikki lautaselle ja pinnalle saksanpähkinöitä.

tiistai 23. elokuuta 2011

Papua ja ohraa.

Intoilen aina uusista löytämistäni salaattiohjeista. Teen yleensä salaatin evääksi mukaan töihin ja hyvä sekä toimiva ohje on aina tervetullut. Liiankin usein teen salaatin siitä mitä kaapista löytyy. Vähän enemmän mietittynä salaattikin voi tehdä lounashetkestä juhlaa. Saatan myös valmistaa jonkin rungon valmiiksi, esim. paahtaa uunissa kasviksia, ja sitten laittaa joukkoon eri juttuja eri päivinä.



Tähän aikaan vuodesta salaattien tekeminen on helppoa. Kaikki on tuoretta ja hyvää ja sesongissa. Toista se on helmikuun lopussa, kun eväslaatikosta paljastuu taas kerran punajuurta, porkkanaa ja sipulia jossain muodossa. Tarvitsen niiden suhteen ehdottomasti lisää inspiraatiota!



Marinoidun papu-ohrasalaatin ohje on taas kerran Glorian ruoasta&viinistä. Teen salaatin illalla valmiiksi niin, että siitä riittää mukaan parina päivänä ja aamulla lisään joukkoon vain rucolat. Pakkaan muuten salaatin aina niin, että laitan salaatinlehdet rasiassa päällimmäiseksi, jotta ne eivät vety aamupäivän aikana. Ja vielä kun jostain löytäisin kauniin, valuttamattoman eväsrasian!

Marinoitu papu-ohrasalaatti

500 g vihreitä papuja napakoiksi keitettynä
2 dl ohraa (keitä pakkauksen ohjeen mukaan)

Marinadi
1 dl oliiviöljyä
2 rkl omena- tai sherryviinietikkaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 valkosipulinkynsi silputtuna
2 rkl silputtua tuoretta rakuunaa
mustapippuria

Lisäksi
1 ruukku villirucolaa
aurinkokuivattuja tomaatteja
paahdettuja auringonkukansiemeniä

Yhdistä marinadin ainekset ja valuta ne lämpimien papujen ja ohran joukkoon. Jos tarjoat salaatin heti, anna ohran ja papujen maustua hetki ennen muiden aineiden lisäämistä. Kasaa rucola vadille ja kumoa ohra-papuseos päälle. Viimeistele aurinkokuivatuilla tomaateilla ja siemenillä.


lauantai 20. elokuuta 2011

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Hevonen lautasella.

Olen aina pelännyt hevosia. Lukuisista erilaisista harrastuskokeiluista huolimatta en ole koskaan halunnut talleille ja hevosen selkään. Yhden kerran olen käynyt tallin ovella. Työpaikan virkistyspäivä oli tarkoitus viettää ratsastamalla, mutta minä käännyin ovelta ja keskityin muiden ratsastamisen valokuvaamiseen.


Tänä kesänä pääsin kuitenkin lähempään tuttavuuteen hevosen kanssa. Kaikki alkoi Haminassa sijaitsevasta Takaladon lihasta ja kalasta, josta kävin keväällä ostamassa herkullista palvihevosta. Kesällä ajattelin tehdä saman uudestaan, mutta palvihevonen oli loppunut ja päädyimme ostamaan hevosen ulkofileetä.


Ulkofilee maustettiin yrteillä, valkosipulilla, suolalla ja pippurilla ja savustettiin pöntössä. Aivan ihanaa mureaa ja maukasta lihaa. Liha suorastaan hajosi suussa ja maistui myös kylmänä leivän päällä. Lisukkeena söimme savustettuja punajuuria ja piparjuurismetanaa.


Tiedän, että osa ihmisitä kavahtaa hevosen syömistä, mutta ainakaan maun takia ei kannata olla ennakkoluuloinen. Hevosenliha on myös ilmeisesti melko ekologista ja eettistä, koska hevosia ei kasvateta Suomessa vain lihan takia. Aion siis ehdottomasti valmistaa hevosta toistekin ja mietinkin jo, että miten se toimisi padassa tai paistina...

maanantai 15. elokuuta 2011

Musiikkia, kesäpizzaa ja muita iloja.

Ihana viikonloppu! Sain nauttia hyvän ystävän seurasta, musiikista, auringosta, valoista, kuutamoyöstä, ruoasta, juomasta ja synttäreistä. Ainoastaan unta olisi voinut olla enemmän.

Perjantaina viikonloppu aloitettiin vietnamilaisilla kevätrullilla. Pienehkö moka tapahtui siinä vaiheessa, kun luotimme siihen, että kotona on tarpeeksi riisipaperia. Ei ollut, eikä ollut lähikaupassakaan. Korvaavaksi rullattavaksi valittiin keräsalaatin lehdet ja toimi yllättävän hyvin. Maun puolesta jopa yhtä hyvin kuin riisipaperi. Rullat olivat kyllä enemmän nyyttejä, eivätkä ihan niin esteettisiä.

Lauantai vietettiin Flowssa. Kertoo muuten jotain festareista ja juhlijoista, jos aikataulun lisäksi mukaan printataan ravintoloiden ruokalistat...


Sunnuntaina ei enää festaroitu, vaan toivuttiin kaikesta hauskasta kesäpizzan voimin. Ohje on taas kerran Glorian ruoka&viini -lehdestä. Pizza ei ollut kovin perinteinen ja näytti melko oudolta, mutta maku oli huippu. Sitruunainen, valkosipulinen ja vihreä punaisen sijaan. Pizza vaatii vähän ennakkovalmisteluja, koska taikinan pitää kohota jääkaapissa aika pitkään.


Kesäpizza

Pohja
2 dl vettä
1/5 pkt tuorehiivaa
3/4 tl suolaa
4-4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl oliiviöljyä
Liuota hiiva ja suola kylmään veteen. Lisää jauhoja, kunnes taikina on pehmeää mutta muotoiltavaa. Vaivaa taikinaa koneella 5 minuuttia tai käsin 10 minuuttia. Lisää öljy ja vaivaa vielä 3 minuuttia. Peitä kulho ja anna kohota jääkaapissa 12-20 tuntia.

Provencen pesto
2 1/2 dl basilikaa
1/2 dl muita yrttejä (esim. timjami, rosmariini, oregano, salvia...)
1 dl oliiviöljyä
1 1/2 rkl sitruunan mehua
1 dl manteleita
mustapippuria
suolaa
sokeria
Irrota yrttien lehdet varsistaan ja mittaa ne tiiviinä mittoina sauvasekoittimen kulhoon. Lisää öljy ja sitruunan mehu. Soseuta tasaiseksi. Jauha mantelit morttelissa. Sekoita yrttiseos joukkoon. Mausta pippurilla, suolalla ja sokerilla.

Valkosipulimarinoidut kasvikset
200 g kesäkurpitsaa
2 pientä sipulia
4-5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl luomusitruunan kuorta raastettuna
2 rkl sitruunan mehua
3 rkl hienonnettua timjamia
2-3 rkl oliiviöljyä
suolaa & mustapippuria
Viipaloi kesäkurpitsa juustohöylällä. Viipaloi sipulit ohuiksi renkaiksi. Laita kasvikset kulhoon ja sekoita joukkoon muut ainekset.

Muuta
150 g mozzarellaa
noin 50 g salamia ohuina siivuina
(muutama kesäkurpitsankukka)

Nosta pizzataikina huoneenlämpöön. Laita 2 tyhjää uuunipeltiä 250 asteiseen uuniin kuumenemaan. Levitä/kauli taikina ohuiksi pohjiksi kahdelle leivinpaperille.  Vedä leivinpaperit kuumille pelleille ja esipaista pohjia 5-7 minuttia. Ota pizzapohjat uunista. Levitä päälle pesto, mozzarella ronskeina paloina ja kasvikset. Jatka paistamista noin 5 minuuttia kunnes reunat ovat ruskistuneet. Ota pizzat uunsita ja levitä päälle salami ja kesäkurpitsankukat (heteet pitää poistaa). Pyyhi kukkien pintaan myös kasvisten marinadia kulhosta. Vaihda peltien paikat ja paista vielä noin 2 minuuttia.

Mozzarellaa laittaisin ehkä ensi kerralla vähän enemmän ja taikinassa korvasin osan jauhoista täysjyväspelttijauhoilla, kuten yleensä.



keskiviikko 10. elokuuta 2011

Vadelmametsä.


On muutamia asioita ja ruoka-aineita, jotka eivät vieraile keittiössämme kovinkaan usein. Toiset niistä eivät itse asiassa ole käyneet meillä ikinä. Olen kuitenkin jo jonkin aikaa harrastanut makuaistin koulutusta ja houkutella näitä tuntemattomia makuja ja aineksia meille käymään. Ja nyt onnistuin, tofu tuli ystävällisessä muodossa eli pehmeänä piiraaseen piilotettuna. Saattaa jopa näyttää siltä, että tapaamme uudelleenkin. Tofuun epäluuloisestikin suhtautuvalle maistuva vadelma-tofupiirakan ohje on peräisin Oliviasta. Samassa numerossa oli onneksi pari muutakin kiinnostavaa ohjetta.


Vadelma-tofupiirakka
Pohja
75 g voita
1/2 dl sokeria
2 dl manteleita
2 dl vehnäjauhoja
Täyte
300 g pehmeää tofua
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
1/2 vaniljatangon sisus
1 luomusitruunan raastettu kuori
Pinnalle
200 g tuoreita vadelmia
10 pehmeää kermakaramellia (esim. Alku)

Mittaa pohjataikinan ainekset monitoimikoneen kulhoon ja aja tasaiseksi, murumaiseksi taikinaksi. Meillä ei ole monitoimikonetta, joten tein saman sauvasekoittimella. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Vatkaa pehmeä tofu, sokeri ja kananmuna kevyesti tasaiseksi. Halkaise vaniljatanko ja rapsuta siemenet täytteen joukkoon. Mausta sitruunan kuorella. Kaada täyte pohjan päälle ja ripottele pinnalle
vadelmia ja kermakaramellejä.

Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia, kunnes pohja on kauniin ruskea ja täyte hyytynyt.

maanantai 8. elokuuta 2011

Vihreä dipattava.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että miksi en ole syönyt näitä aiemmin. Sitten päätin, että haluan syödä näitä koko loppukesän ja -elämäni. Ihana vihreä suolavedessä keitetty herneenpalko, josta voisulaan dippaamisen jälkeen imaistaan herneet ja pehmeä malto suuhun. Apposrakkautta!

lauantai 6. elokuuta 2011

Vadelmanpunaista lautasella.

Tänä vuonna vadelmat ovat maistuneet jotenkin poikkeuksellisen hyvälle. Ja tarkoitan ihan torilta ostettuja puutarhavadelmia, en itse puskista noukittuja, pieniä ja makeita helmiä. Ne ovat aina erityisen hyviä. Vadelmat ovat päätyneet niin aamupalalle kuin alku- ja jälkiruokiinkin. Eilen teimme aivan ihanaa alkuruokaa, jota täytyy tehdä nyt tai sitten ensi kesänä. Tämä ruoka vaatii tuoreita vadelmia. Ohje on ruotsalaisesta Elle mat och vin -lehdestä ja siitä riittää alkuruoaksi neljälle.

Vadelmainen ja pähkinäinen carpaccio
100 g präst-juustoa hienoksi raastettuna
300 g naudan sisäfileetä
suolaa
mustapippuria
1 kypsä avokado
1 rasia tuoreita vadelmia
1 dl paahdettuja pistaasipähkinöitä (saksanpähkinöitä)

Kastike
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl valko/sherry/vadelmaviinietikkaa
suolaa
pippuria
(hieman hunajaa)

Valmista ensin kastike sekoittamalla ainekset yhteen. Tarkista kaipaako kastike hunajaa makeutukseksi vai ei ja toimi sen mukaan.

Levitä juustoraaste ohuelti leivinpaperille ja paista 180 asteisessa uunissa 7-8 minuuttia. Varo paistamasta liikaa, sillä juuston maku muuttuu todella kitkeräksi. Anna juuston jäähtyä pellillä.

Ruskista sisäfilee pinnalta ja mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi. Lihan kuuluu olla ruskistunut ainoastaan pinnalta ja raakaa sisältä.

Levitä lihaviipaleet vadille. Jaa lihan päälle paloiteltu avokado, vadelmat ja pähkinät. Mausta kastikkeella, suolalla ja pippurilla. Lisää lopuksi annokseen juustolevy palasina. Tarjoa heti.


Pöytää kaunistaa parvekkeelta poimittu tillin kukka.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Mustikkasuu.

Suu mustikassa ja nenä kirjassa. Kesän ja loman yksinkertaista ylellisyyttä. Mustikkapiirakassa olen vannoutunut muropohjan kannattaja. Päällistä voi sitten vaihdella; muruilla, kermaviilillä tai ihan vaan pelkillä mustikoilla. Tämä ohje on Anna-Leena Härkösen kirjasta "Sopan syvin olemus".

Mustikkapiirakka
2 1/2 dl jauhoja
vajaa 1 dl sokeria
1/2 tl leivinjauhetta
150 g voita
2 rkl vettä
voita vuoan voiteluun

Täyte:
4 dl mustikoita
1/2 dl sokeria

Sekoita jauhot, sokeri ja leivinjauhe keskenään. Nypi voi joukkoon, niin että seos on murumaista. Sekoita joukkoon vesi. Anna taikinan mielellään levätä jääkaapissa vähän aikaa. Painele 2/3 taikinasta voidellun piirasvuoan pohjalle. Jätä loput hetkeksi odottamaan. Paista pohjaa 175 asteessa noin 8 minuuttia. Kaada päälle mustikat ja ripottele sokeri päälle. Murustele loppu taikina mustikoiden päälle ja paista vielä noin 20 minuuttia kunnes piirakka on kauniin värinen. Hyvää sellaisenaan tai vaniljajätskin kanssa.

  

maanantai 1. elokuuta 2011

Loma-muisteloita.

Tänään alkoi arki ja työt, onneksi kesä vielä jatkuu. Ja sen jälkeen tulee ehdoton lemppari eli syksy, joten ei syytä synkkyyteen. Sitä paitsi torit, hallit ja hevi-osastot ovat tällä hetkellä aivan mahtavia. Arkeen totutellessa voi tietysti myös muistella kesäloman parhaita hetkiä ja makuja.


Vietimme heinäkuussa reilun viikon autoilemassa Ruotsissa ja Tanskassa. Ruotsissa olimme vain kaksi yötä, yhden meno- ja toisen paluumatkalla. Tanskassa nautimme ensin Kööpenhaminasta kolmen yön ajan ja siirryimme sitten Länsi-rannikolle dyynien sekaan neljäksi yöksi.

Dyynit hurmasi. Olisin voinut vain tuijottaa ikuisuuden niitä värejä: hiekkaa, merta ja taivasta. Ja miten meditatiivista on upottaa jalkoja hiekkaan yhä uudelleen ja uudelleen.


Ruoat taas vaihtelivat laidasta laitaan. Minulle oli pienoinen yllätys, että tanskalainen ruoka on niin raskasta. Kaikki joko friteerataan tai piilotetaan leivän sisälle. Onneksi löytyi myös hyviä makuja ja tanskalaista hyggeä, sillä ruoka ja fiilistely ovat matkustelun tärkeimpiä syitä.

Ruokapaikat vaihtelivat yhden Michelin-tähden ravintolasta auton takaluukussa nautittuun lounaaseen. Molemmat omalla tavalla hienoja. Tähtiravintola Kokkerietissa söimme kuuden ruokalajin menun viineineen, jossa tanskalaisia makuja oli tulkittu uudella tavalla. Kuuden ruokalajin lisäksi saimme muutamia ylläreitä. Parhaiten jäivät mieleen linnunpesän näköisessä virityksessä tarjottu kananmuna, jonka sisästä syötiin ihanaa tahnaa lusikalla, raikas kesäinen lihakeitto ja harjoitus-jälkiruokana tarjottu vuohenjuusto vaahtokarkki.


Auton takakontissa taas syötiin sämpylöitä, kylmäsavustettua peuraa, fenkolilla maustettua salamia, juustoja, tomaatteja ja porkkanoita ja näkymä dyyneille oli huikea.


Hvide Sanden rannalla olleesta savustamosta löydettiin täydellisiä savustettuja katkarapuja.


Olutta ja hot dogeja saa kaikkialta. Ja eri kokoisille oluille on aina omat sopivat tuopit. Luksus hot dog löytyi Kööpenhaminasta Andersen bakerysta. Ja mielenkiintoisin olut taas pienestä panimosta Ringkøbingsta. Kaupungista kotoisin oleva Mylius Erichsen, jonka mukaan panimo on nimetty, on muuten Gröönlantiin erikoistunut tutkimusmatkailija. Tämänkin tiedon opin matkalla.


Niin ja pannukakkuja saa myös kaikkialta, niin jälkiruoaksi kuin aamupalaksikin. Niitä muistan Rasmus nallenkin syöneen pinoittain. Nämä söin jälkiruoaksi Skagenissa, jossa kaksi merta kohtaavat, ja joka muutenkin vaikutti aivan mahtavalta paikalta pikaisen retken perusteella. Mieheni söi samassa ravintolassa jälkiruoaksi sinisimpukoita syötyään ensin Toas skagenin. Kaikki eivät niin piittaa makeasta...


Makeaa ja sokeria sai kyllikseen paluumatkalla Ruotsissa pienessä Grännan kylässä, josta polkagris -karkit ovat kotoisin. Tankojen leipominen näytti hauskalta ja saimme myös maistaa lämmintä polkagris -taikinaa. Makuja on valtavasti. Perinteisen piparmintun lisäksi ostin ainakin raparperin, oluen, mojiton, salmiakin ja muutaman muun. En edes erityisemmin välitä koko polkagrisistä, mutta leipomo-myymälä oli niin mahtava, että innostuin täysillä.



Matkan paras hotelli oli ehdottomasti Huskvarna stadshotell paluumatkalla Ruotsissa. Pieni hotelli, jonka kaikki huoneet oli nimetty ja sitten sisustettu nimen mukaan. Me nukuimme kultaisessa huoneessa. Henkilökunta oli ystävällistä ja hotellin ravintolassa erittäin hyvää ruokaa. Nieriän lisäkkeenä tarjottua omena-fenkoli-retiisi-kurkku -juttua täytyy kokeilla kotonakin.



Ja matkan jälkeen oli hienoa ja kivaa päästä taas itse tekemään ruokaa!