Granaattiomena.

Olen ihminen, joka innostuu usein ja helposti. Intoilua kestää aikansa ja sitten löydän uuden intoilun kohteen. Usein kysymys on jostakin ihmeitä tekevästä ruoka-aineesta, jonka luvataan antavan uskomattomat määrät energiaa, älyä, kauneutta, huumoria ja kaikkea mahdollista. Todellisuudessa uskon kohtuuteen, maalaisjärkeen ja hyvään makuun, mutta se ei silti estä hetkellisiä hurahduksia. Koko syksy meni parsakaalihuumassa, mutta nyt sen on syrjäyttämässä granaattiomena.

Sain joululahjaksi James A. Duken kirjan Parantavien ruokien opas. Kirjan tieteellisyydestä ei ole mitään todisteita, mutta mielenkiintoista tietoa siitä löytyy. Kirjassa granaattiomena listataan yhdeksi parhaista terveyttä lisäävistä ruoka-aineista. Granaattiomenan sanotaan sisältävän huippuantioksidantteja ja torjuvan niin sydäntauteja, syöpää kuin auttavan esim. diabetekseen ja keuhkokuumeeseen. Oikeastaan kirjan mukaan granaattiomena on vastaus lähes kaikkeen. Ja onhan granaattiomenan siemenet tietysti myös kauniita.

Granaattiomenan ikävin puoli on siemenien irrottamisen vaivalloisuus ja sotkuisuus. Siemenethän ovat erittäin hyvin jogurtin kanssa tai salaattien joukossa. Jamie Oliver muuten irrotti siemenet halkaisemalla granaattiomenan ja pitämällä sitä kädessään leikkauspinta alaspäin. Sitten hän hakkasi veitsellä kuperaa puolta ja siement tipahtelivat sormien välistä. Se toimi televisiossa paremmin kuin todellisuudessa.


Granaattiomenainnossani löysin Biottan luomugranaattiomenamehun, jota olen nyt juonut parina aamuna. Tuloksia vielä odotellaan, mutta saattaa olla, että ennen niitä löytyy uusi intoilun aihe...